Gomorra

Gomorra Trailer

Alkuperäinen nimi Gomorra
Lajityyppien Rikos, Draama
Ensi-ilta
Tuotantovuosi 2008
Tuotantomaa Italia
Ohjaajat Matteo Garrone
Näyttelijät Salvatore Abruzzese, Simone Sacchettino, Salvatore Ruocco, Vincenzo Fabricino
Levittäjä Cinema Mondo

Tiivistelmä

Matteo Garronen teräksisellä otteella ohjaama Gomorra on kiistatta kaikkien aikojen todenmukaisin italialainen mafiaelokuva. Se perustuu Robert Savianon taannoin suomennettuun yhteiskunnalliseen paljastuskirjaan, josta tuli Italiassa suurmenestys – ja Savianosta merkitty mies, jonka päästä on luvattu miljoonapalkkio. Vaarallisissa oloissa kuvattu elokuva tihkuu nihilismiä, mutta Garronen synkistelyllä on runollinenkin puolensa. Cannesissa Grand Prix-palkinnon saaneen Gomorran nimi viittaa Vanhan testamentin syntisten kaupunkiin sekä camorraan, Napolin järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Lomittain etenevissä tarinoissa seurataan eri yhteiskuntaluokkien ja aivan erilaisten ihmisten elämää ja kuolemaa camorran hallitsemassa kaupungissa. Ikääntyvä mafian rivimies joutuu vaikeuksiin rutiininomaisilla rahankuljetusreissuillaan. Liikaa Scarfacea katsoneet teini-ikäiset ääliökaverukset löytävät asekätkön ja ryhtyvät sotaan isoja poikia vastaan. Velkaantunut räätäli livahtaa öisin töihin kilpailevan leirin ompelimoon, opettamaan laittomia kiinalaissiirtolaisia tekemään haute couturea. Bisnesmies järjestelee ongelmajätteen salaista dumppausta entiseen kaivokseen. Myrkky leviää, maaperä saastuu entisestään. Melodraamaa on vain nimeksi ja lähinnä ironisessa mielessä, eivätkä tarinat ole mitään scorseselaista oopperaa, vaan lohdutonta ja tahmaista syöksykierrettä alusta loppuun. Glamour on kaukana, kun lihavat ikämiehet verkkopaidoissaan ja neonvärisissä shortseissaan surmaavat tottelemattoman teinipojan autiolla hiekkarannalla. Taustalla soivat tekopirteät napolilaiset halpisiskelmät luovat irvokasta kontrastia tapahtumien kolkkoudelle. Jo ensimmäiset kuvat sottaisista murhista sinisessä valossa kylpevällä solariumsalilla määrittävät elokuvan sanoinkuvaamattoman kylmyyden, joka jää kaivertamaan luita pitkään lopputekstien jälkeenkin.